perjantai 28. joulukuuta 2018

Rv 40+3

Täällä edelleen vauva masussa, laskettu aika oli 3 päivää sitten. Jännittelimme saisimmeko jouluvauvan, mutta taitaa mennä tammikuulle -toisaalta lapsen kannaltahan se olisi hyväkin. Tulen ilmoittamaan mikäli jotain alkaa tapahtumaan/ vauva on syntynyt. Pientä menkkajomottelua on ollut vaihtelevasti. Supistuksia myös, mutta nyt ei säännöllisiä ollenkaan. 

Hyvää loppuvuotta 2018 <3

torstai 29. marraskuuta 2018

36+1

Raskausviikko 37 lähti käyntiin ja kirjoittelen sohvan nurkassa äitiyslomalaisena. Vauvan syntymä lähestyy ja oma kroppa alkaa oleen aika äärimmilleen venyneen tuntuinen.

Liitoskivut ovat vähän helpottaneet, nyt niiden kanssa pystyy elämään eli mm.öisin kyljen kääntäminen ei satu enää niin paljoa, että tekis mieli oksentaa. Vauva liikkuu paljon ja liikkeet ovat kaikessa ihanuudessaan jo kipeitä. Välillä tuntuu että hän tulisi kyljestäni läpi :-D

Pari viikkoa sitten kävimme käyrillä vauvan liikkeiden vähäisyyden takia, käyrillä alkoikin supistamaan 4-6min välein ja kätilö toi mulle särkylääkettä katsoakseen rauhottuisiko niillä. Onneksi lopulta rauhottui, mutta kipeitä supistuksia tulee edelleen välillä. Ei tosin säännöllisesti, olen ottanut aika rennosti. Vauvahan on 6 päivän päästä täysiaikainen, eli valmis maailmaan. Ajattelin sillon tehdä  vointini mukaan joulusiivoa. Alaselkä väsyy helposti ja alkaa särkemään jalkoja jos kovasti puuhastelen.

Olen neuvolassa kertonut ihan alusta asti valtavasta väsymyksestä ja nyt he päättivät ottaa minulta varastorauta-arvot ja sieltä löytyikin syy. Arvojen olisi hyvä olla ainakin 100 luokkaa, minulla ne oli käytännössä tyhjät, eli 8. Toissaviikolla minut määrättiin rautatiputukseen ja siellä laitettiinkin tupla-annos 1000mg. Ensi perjantaina on toinen tiputus jossa laitetaan 500mg. Siitä parin vkon päästä katsotaan verikokein onko arvot lähtenyt nousuun. Hb ei ollut noussut 1,5vkossa kun vain 103-108, eli 5.

Kai otan pienet torkut ja lähden viemään koiria pissalle, sitten olisi vaatekaappien järkkäystä.


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Rv 31+0

Raskausviikko 32 alkoi tänään. 9 päivä meillä oli kasvukontrolli-ja istukkaultra. Aloitimme ensin ultraamalla istukan tilanteen ja isoksi helpotukseksi se ei ollut lähelläkään kohdunsuuta. Eli sen puolesta estettä alatiesynnytykselle ei ole! Jipii! Näin ultrassa heti, että vauvan pää näkyi siellä kohdunsuulla myös, eli vauva on jo pää alaspäin.
Seuraavaksi aloimme ultraamaan mahan päältä ja sieltä tuli heti pieni heiluva vauva näkyviin. Hän potki runsaasti ja kasvojen sivukuva oli selkeä. Tuli itku. Hän kasvaa täysin keskikäyrällä ja painoi tuolloin 1340g. Nyt painoa alkaakin olemaan jo lähemmäs pari kiloa ja pituutta 40cm. Miten iso hän jo onkaan! Kysyimme myös varovasti, voisiko lääkäri vielä varmistaa sukupuolen koska rakenneultrassa hän ei sitä kunnolla meinannut näyttää. No, sinne se lävähti ruutuun eikä epäilyjä ole enää. Meidän ihana tyttövauva <3

Liitoskivut ovat pahentuneet kokoajan ja nykyään koko häpyluuni on niin kipeä, että liikkuessa tuntuu kun joku survoisi sitä vasaralla. Tunnen, että vauva on tosi alhaalla ja painaa sitä, koska kylkeä en pysty vaihtamaan enää, vaan pitää nousta ylös että saan käännyttyä. Ihan kamalaa kipua, en muista esikoisesta. Samoin pientä painetta ja vihlomista tuntuu ihan kokoajan. Jalkojen nostaminen on tuskaa, myös autolla ajo kun pitää nostaa ja painaa kytkintä ja kaasua. Vielä pitäisi ainakin 9 viikkoa selvitä, huh!

Mutta pääasia; kaikki on hyvin! <3 

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Rv 28+0

Vitsit ens vkolla lähtee jo 30 viikko käyntiin! Maha on kasvanut paljon ja liitoskivut ovat kovat. En pysty pitkä matkoja kävelemään ja aina ylösnoustessa ekoilla askelilla lantio- ja häpyluu KRAKSUVAT. Ne todella valmistautuu synnytykseen. Samoin sikiökalvoista kuuluu ihme poksahtelua välillä :D

Viikko 29

Mulla oli maanantaina neuvola ja kuten aavistelin, vauva oli masussa poikittain. Tunsin ensimmäiset hikat tuossa munasarjojen kohdalla ja vauvalla menee aina hermo hikan aikana ja alkaa potkimaan. Potkut tulivat vasempaan kylkeen, totesin miehelleni että nyt ollaan kyllä poikittain :D Parempi niin, koska pää on selvästi jo alempana kun peppu.
Tasan viikon päästä meillä on istukkaultra, jossa katsotaan virtaukset ja istukan paikka. Se jännittää, koska jos istukka ei ole noussut niin meillä on sillon vaihtoehtona vaan sektio (ilmeisesti). Jos istukka on siis liian lähellä/ kohdunkaulan päällä.

Vauva on virkeä pieni jumppailija ja rakastaa makeaa, näin oletan koska se saa kovat hepulit aikaan. Itselläni on ihan kamala nälkä kokoajan ja paino on noussut tasaisesti. Ehkä vähän liikaa, meinaan n.8-9 kiloa alusta. En silti jaksa stressata, aion tiputtaa ne vaunuillen kuten esikoisestakin.
Äitiyslomaan on enää alle 6 viikkoa. Hassua ajatella, että tämä on viimeinen kokonainen kuukausi töissä ennen äitiyslomalle jäämistä. Olo on tällähetkellä henkisesti hyvä, olen saanut luotua vauvaan vahvaa sidettä ja odotan jo kovasti hänen näkemistään. <3

lauantai 15. syyskuuta 2018

Rv 25+3

Täällä mennään jo 26 raskausviikkoa. Masu kasvaa kokoajan ja pienen liikkeet tuntuvat yhtäaikaa jo alavatsassa ja kylkiluissani. Ei mitään tietoa missä asennossa hän on, mutta pituudeltaan jo 31cm ja melkein kilon painoinen <3

Edellisen postauksen jälkeen vauva on alkanut tuntumaan todellisemmalta ja olenkin oikein huolella ostellut vauvalle vaatteita ja untuvapussikin vaunuihin saapui tälläviikolla postissa.
Pissahätä on kokoajan ja unettomuutta öisin edelleen. Hassua ajatella, että laskettuun on enää n.3kk! Koko se pitkä taival jonka olemme tallanneet tähän asti, on ehkä saanut tämän raskauden kulumaan nopeasti. Olenhan tottunut odotteluun ja siihen, kun mitään ei tapahdu. Nyt tapahtuu, pieni vauva kasvaa sisälläni <3 Etunimen olemme päättäneet, mutta toinen (ja ehkä kolmas) nimi on vielä mietinnässä.
Ei näy varpaat, ei :D
Kävimme raskauskuvauksissa ja saimmekin kuvat jo. Ne oli mielestäni onnistuneita ja tunnelma oli ihana <3
Painoa on kertynyt tähän mennessä n. 6,5 kiloa.  Laitan alle vielä viimeisimmät hankinnat.

tiistai 28. elokuuta 2018

22+6

Huomenna alkaa jo 24 raskausviikko. Maha on kasvanut viimeviikkoina huomattavasti ja kyykistely ei tunnu enää kauhean mukavalta. Vauvan potkut tuntuu masun läpi ja hän majailee edelleen oikealla puolella täysin.

Mun on jotenkin vaikee kirjottaa tänne kuulumisia, kun tuntuu ettei oikein oo mitään uutta. Olen miettinyt vähän mitä pitäisi ostaa vauvalle, mutta edelleen ajatus vauvasta tuntuu niin kaukaiselta, että on vaikea ajatella että oikeesti kohta pitäisi alkaa etsimään kaukaloa, pinnasänkyä jne. Tulevan isosiskon huoneeseen mieheni laittoi jo hoitotason ja tyttömme on niin ylpeä että sai sen omaan huoneeseensa. Pari vaatetta olen vauvalle jo ostanut, mutta tuntuu että mikään ei ole tarpeeksi hyvää tälle ihmeellemme <3 Jotenkin hassu tunne, kun tiedostaa sen että raskautta on jäljellä n. 4 kuukautta. 4 kuukauden päästä meillä voi vihdoin olla vauva. Silti se tuntuu niin pitkältä ajalta ja jollain tavalla edelleen oma mieli suojelee vauvasta haaveilua. Se on se arpi minkä lapsettomuus on muhun jättänyt.

Varasin eilen ylimääräisen neuvola-ajan, koska vauvan liikkeet ovat olleet viikon kovin hentoisia. Ajan piti olla tänään, mutta peruin sen koska vauva päätti illalla pitää oikein kunnon jumppatuokiot masussa ja osoittaa äidille että kaikki on hyvin <3 Ensi viikolla on sitten virallinen neuvola-aika. Ehkä kohta saamme jo lähetellä papereita Kelaan. Mietimme, otammeko äitiyspakkauksen pakkauksena vai rahana, mutta päätimme ottaa rahana koska esikoisenkin ajalta suuri osa jäi käyttämättä. Vaatteet eivät ole meidän tyylisiä ja kaikki hoitovehkeet meillä on edelleen tallella esikoisesta ja makuupussi. Kortsuja emme tarvitse meidän historialla :D :D Okei, mustaa huumoria :D

Tajusin juuri, että enää 2,5kk töitä ennen äitiysloman alkua. Mihin tää aika menee! <3

perjantai 10. elokuuta 2018

20+2 Rakenneultra

Eilen oli pelkäämäni rakenneultra. Keskiviikko meni kovassa pelossa ja stressissä. Mulla oli tosi huono olo, päätä särki ja kädet olivat ihan hikiset. Yöllä en nukkunut paljoa ja heräsin jo klo 5.

Aamulla sain syötyä vähän ja juotua kahvia. Olo oli hermostunut ja stressaantunut. Veimme tyttäremme päiväkotiin ja suuntasimme kohti Terveystaloa. Siellä istuimme odotustilassa jonkun aikaa, olimme etuajassa ja aikamme oli vielä vähän myöhässä. Vieressäni istui todella todella laiha nainen joka oli vaan luuta ja nahkaa. Hänen mahansa murisi kokoajan ahdistavasti, mietin että miksi sinä hyvä ihminen teet tuon kropallesi. Kyseessä ei siis ollut edes nuori nainen, vaan vanhempi. Mietin, mitkäköhän asiat ovat hänen elämässään johtanut siihen että hän näännyttää itsensä pelkäksi luuksi. Kaikkea sitä tulikin miettineeksi siinä, kun odotusaika tuntui pitkältä.

Kätilö kutsui meidät sisään. Hän kyseli vointia ja kerroin paljonko pelkään. Hän oli tietoinen hoidoistamme ja kyseli mitä kaikkia hoitoja olemme läpikäyneet. Kerroin listan ja hän totesi, että on teillä aika matka takana. Kätilö oli eri kun viimeksi, onneksi <3 Ihana, lämmin ja rauhallinen.

Aloimme ultraamaan, vauva painoi 333g ja laittoi kättään naamalle kokoajan. Mä itkin. Kyyneleet valuivat ihan suoranaan kokoajan. Kätilö kertoi kokoajan mitä tekee ja sanoi, että jos on hetken hiljaa niin älkää pelästykö hän vaan keskittyy mittoihin. Viimeisenä kätilö katseli napanuoran virtauksia ja suonia, vauva ei meinannut millään näyttää napanuoraa. Totesin, että sitten kun kaikki tärkeimmät on nähty niin meille saa kyllä kertoa myös sukupuolen. Kätilö etti vielä hetken hyvää näkymää napanuoralle, mutta totesi että katsotaan välissä jos hän näyttäisi sukupuolensa. Vauva oli vitsikkäällä tuulella, koska meni jalat ristiin ja vielä istui niiden päällä :D Kätilö totesi, että ompas hänellä nyt vaikea asento. Ajattelin mielessäni ettei eii, näytä nyt pliis. Nousin seisomaan hetkeksi ja kävelin huonetta ympäri. Sitten uudestaan. Kätilö sanoi, että ei täällä mitään kyllä näy ja hän aiemmin jo katsoi että näyttäisi kyllä siltä ja siltä. Sitten hän sai näkymän ja sanoi että kyllä tämä on tyttö. Mut valtasi onni, kiitollisuus ja helpottuneisuus. Näin sen pitikin mennä. Oon niin kiitollinen, terve pieni pikkusisko. <3 
Jännä, mutta mulla oli alussa ihan poikaolo. Siis ekoilla viikoilla, mutta nt ultran jälkeen tunsin jännän yhteyden heti ja tunsin sydämessäni että hän on tyttö. <3 <3 En voisi olla onnellisempi juuri nyt.
Ainoa asia mikä jäi mietityttämään, oli se että istukkani oli kuulemma alhaalla ja jos se ei nouse niin ainoa synnytystapa on sektio. Siitä hän teki lähetteen ja ultra on uusiksi 30 vkolla.

maanantai 6. elokuuta 2018

19+5

Hui! Rakenneultraan on enää 3 yötä. Mua jännittää ja pelottaa. Odotan jo että nään pikkuisemme, mutta toisaalta pelkään ultraa. Haluan vaan, että hän on kunnossa ja terve pieni ihmisen alku. <3

Tunsin eilen alamahassa masun läpi potkut. Hän on edelleen möykkynä oikealla puolella ja potkii mua ihan alavatsaan. Siellä tuntuu hänen pienten jalkojensa muksahtelut. Ajatelkaa, hän on tälläviikolla jo 22cm ja n.280g.
Olimme viikonloppuna sukulaiseni synttäreillä ja siellä oli lapseni 3,5kk ikäinen pikkuserkku. Pitelin häntä paljon sylissä ja juttelin hänelle, sain vastineeksi isoja hymyjä. Mieheni pyysi myös paristi vauvaa syliinsä ja totesi sukulaisilleni että jotenkin alkaa vaan enemmän odottamaan talvea. Musta on ihanaa kun hän itse pyysi syliin ja halus fiilistellä vauvaa <3 Hän ei ole tehnyt sitä aikoihin, varsinkaan hoitojemme aikaan.

Ei ole montaa päivää kun vaihtuu jo 20+0. <3

tiistai 31. heinäkuuta 2018

18+6

Huomenna lähtee käyntiin jo 20 raskausviikko. Mieheni sanoi eilen aamulla, että masu on kasvanut selkeesti taas. Asiakkaat ovat myös alkaneet kyselemään laskettua ja onnittelemaan.
Mulla on vasen nilkka turvonnut ja vähän kosketusherkkä, mietin pitäisikö soittaa neuvolaan. Olo on myös todella uupunut ja väsynyt, tuntuu että ei jaksaisi liikuttaa ollenkaan itseään. Toki helle on varmasti tässä se vaikuttavin tekijä. Töissä lämpötila on kokoajan n.34 astetta ja kotona 30 astetta. Autossakin on ilmastointi epäkunnossa, eli sielläkään ei ole saanut happea. :D Onneksi tänään on ilmastointihuolto siihen.
Vauva on viimepäivinä jumppaillut ja potkinut paljon, hän on selkeästi oikealla puolella vatsaani. Ihan hassua että vauva on jo niin iso että tommosenkin voi jo tuntea <3

Rakenneultraan on vielä 9 yötä, hui! Viikon päästä on myös lääkärineuvola.
18+6


torstai 19. heinäkuuta 2018

Rv 17+1

Piti oikein tarkistaa koska viimeksi on tullut kirjoiteltua. Koko loma on mennyt aikalailla menoissa, vihdoin ja viimein kun oloni on sen sallinut. Pahoinvointi ja väsymys loppui vasta viime viikolla.

Nyt mennään JO raskausviikkoa 18. Vauva on jo 18cm mittainen ketale päästä jalkoihin <3 Paino on noussut raskauden aikana nyt n.2,5kg.
Lomani tuli tänään päätökseen ja koitti töihin paluu. Toisaalta olo oli haikea, mutta toisaalta taas meillä oli tosi tapahtumarikas loma. Olimme mökillä monta yötä, olimme 5 päivää kylpylähotellissa, kävimme risteilyllä, kotieläinpihassa, rannalla joka päivä ja nyt olemme viimeiset päivät viettäneet mun sukulaisten mökillä uiden ja nauttien. Vesikin on 26 asteista, niin kyllä kelpaa!

Mieli on ollut paljon virkeempi ja onnellisempi. Pelkäsin jo kovasti yhdessä vaiheessa jatkuvaa turtaa oloa ja alakuloisuutta. Toisaalta, harva sitä on parhaimmillaan superväsyneenä ja pahoivoinnin vallassa.
Masu on jo selkeä raskausmaha. Tunnen vauvan liikkeet selvästi. Ensin ne oli hentoja hipaisuja, nyt jo terävempiä potkuja :D
Rakenneultraan on 3 viikkoa, mua pelottaa se kauheesti. Haluan vaan että kaikki olisi hyvin <3
Laitan vielä vähän loppuun
lomafiilistelystä kuvia.
Lappeenrannan hiekkaveistoksia




Laivalla sai hyviä alkottomia drinksuja

Koitan kirjoitella vähän useemmin nyt kun loma loppui. Lämmintä loppuviikkoa!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Rv 14+0

Tänään alkoi jo 15 raskausviikko. Olemme nyt julkisesti raskaana, joten enää en piilottele tätä. Pelotti kovasti kertoa ihmisille ja edelleen pelottaa. Mahani on kuitenkin jo sen verran pyöreä, että vaikea sitä olisi edes piilotella. Hyvä kaverini oli arvannut kun näki minut, mutta ei kehdannut kysyä. Oli niin iloinen kun kerroin uutiset <3

Oloja on välillä edelleen. Toissapäivänä oksensin 4 kertaa hampaita pestessäni. Kuitenkin päivällä on hyviäkin vaiheita eikä väsymys ole ihan niin uuvuttavaa kun aiemmin. Iltaisin pahoinvointi on yleensä pahimmillaan.  Uskaltauduin liittymään vauvaryhmään, mutta se paikka ei tunnu omalta ihanien ja lämpösten lapsettomuushoitoryhmiemme jälkeen. Ahdistaa jotenkin ihmisten ajattelemattomuus mm. syömisissä. Vauva ei ole edes sen arvoinen ettei voi olla 9kk syömättä tiettyjä kiellettyjä ruokia. Tämä kaikki lapsettomuustuska tuskin lähtee ikinä, mutta se on osa mua ja se on kasvattanut musta tämmöisen mitä olen.

Juhannus meni mökillä appivanhempien kanssa. Oli oikein ihana juhannus, vaikka ilma olikin huono. Sunnuntaina palasin mökiltä yksin kotiin tekemään 3 työpäivää ja tänään palaan töiden jälkeen mökille takaisin ja aloitan 3 viikon LOMAN! <3 Saamme olla mieheni kanssa yhtäaikaa lomalla. Heinäkuun ekalla viikolla olisi tarkoitus suunnistaa monen sadan kilometrin päähän kylpylälomalle viettämään hääpäiväämme. Tälläkertaa tyttö tulee mukaamme, yleensä olemme nauttineet siitä kahden.
Masu <3

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Rv 12+2 Huomenta vauva!

Eilen oli jännä päivä, kerroimme pienelle tyttärellemme että hänestä tulee (toivottavasti) isosisko. Hän oli ensin ihan ihmeissään ja kysyi:" mistä tiedät, koska se on tullut mahaan, miksi en näe sitä "<3 Hänellä oli liuta kysymyksiä ja hän halusi kuulla pienen sydänäänet. Sitten hän vain hymyili ja kysyi saako pussata vauvaa. Hetken päästä hän sanoi että ihan tyhmä ja ruma vauva. Mietin, että se oli osa hänen käsittelyään. Siitä 2 min päästä hihkui ja iloisesti sanoi että "äitin masussa on vauva, minä haluan hoitaa sitä. Voin jakaa sen kanssa leluja ja työntää nukkeni rattaissa" :D  Illalla söimme herneitä, niin hän yhtäkkiä tuli kiinni muhun ja sanoi että äiti olen niin onnellinen että sun mahassa on vauva. Tossa vauvallekkin henneitä<3

Aamulla tyttö heräsi ja tuli viereeni. Sanoi heti että huomenta äiti ja vauva, halusi taas pussata. Kysyi, että koska se oikein syntyy ja saako hän nähdä sen sitten heti. Syötyämme aamupalaa, hän kysyi saisiko tehdä vauvallekkin ruokaa ja aikoo kuulemma vaihtaa pissa- ja kakkavaipat.

Musta toi lapsen aito ilo ja kiinnostus on ihanaa. Se, että hän vaan ajattelee että se vauva varmasti tulee meille osaamatta pelätä. Mulla on paljon työtä itseni ja lapsettomuusvarjoni kanssa, koska mun tekisi kokoajan mieli sanoa että JOS tulee, mutta enhän mä voi sanoa. Kyllä mä sanoin tytölle, että ikinä ei voi tietää meneekö kaikki hyvin mutta toivotaan parasta. Mun on tosi vaikea vastata tytölle, että talvella meille voisi syntyä vauva. En uskalla sanoa sitä ääneen ja sen ääneen sanominen herättää mussa ahdistusta ja pelkoa. Uskon kuitenkin että nämä ovat normaaleja tunteita, vaikeaa tuntea iloa ja onnea koska ennen sitä ei pahemmin tässä asiassa ole ollut.

Haluan uskoa että meille syntyisi talvella vauva. Voi miten se ajatus on niin outo ja hauras  vielä <3

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Rv 11+5

Perjantaina oli meidän np ultra. Vauva oli kasvanut ihan kamalasti ja se oli jo ihan ihka oikean vauvan näköinen. Mua jännitti tosi paljon, mietin jopa että olisi tehnyt mieli perua koko ultra. Viimein kun pääsimme huoneeseen oli vastassa aika kylmän oloinen kätilö. Tämä oli niin liukuhihnatyötä hänelle, mutta en antanut sen lannistaa. Kyyneleen valuivat poskillani kun vauvamme ilmestyi näytölle. Ensin hän oli hyvin rauhallisesti siellä, että saimme otettua mitat hyvin. Sitten kätilö alkoi herättelemään ja siellä se pieni ihme sätki oikein kunnolla :D

Kätilö ei saanut mitattua kunnolla niskaturvostusta ja sanoi että ultrataan vielä alakautta. Mua rupes naurattaan ja sanoin että apua en oo varautunut tähän :D Sieltä kautta onnistui ja niskaturvotus oli 0,5. Vauvan syke oli 164.

Paha olo vaivaa edelleen. Eilen illalla ihan yhtäkkiä omenaa syödessä juoksin vessaan ja oksensin kaikki vaivalla syömäni omenat ja päärynät. Höh :(

Kuvissa pieni ihmeemme pitkine koipineen :D <3

torstai 7. kesäkuuta 2018

Rv 11+1

Eilen starttasi "jo" 12 raskausviikko. Huomenna meillä on np- ultra, se lienee jännittää todella paljon koska näin viimeyönä kamalia painajaisia. Pelottaa ihan hirveesti, haluaisin että kaikki olisi vaan hyvin.
Kävin puntarissa tossa toissapäivänä, en ole uskaltanut aikoihin koska on ollut niin raskas ja turvonnut olo. Mun yllätykseks paino ei ollut noussut yhtään, päin vastoin! Outoa, koska mahani on selvästi turvonnut ja rinnat painaa kaksi kertaa enemmän kun normaalisti. Pitäisi käydä rintaliiviostoksilla ja ostamassa ensimmäiset housut jotka ei purista, ehkä suoraan mammahousut kasvuvaralla.
Tunteet ennen ultraa ovat taas ristiriitaiset, mutta toisaalta onnelliset että tänne asti on päästy. Luget lopetin viikonloppuna kokonaan.
alamaha turvottaa selvästi
Pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa oli n.3 todella hyvää päivää, että melkein ollenkaan ei ollut paha olo. Eilen oli sitten takapakkipäivä, ilta oli tosi inhottava oloineen. Toivotaan että tänään olisi parempi.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Rv 10+2 pikakuulumiset

Viikko vaihtui toissapäivänä 11. raskausviikkoon. Sikiö (kyllä, hän ei ole enää alkio) liikkuu jo haparoiden ja varpaat ja sormet pystyvät erottamaan.
Ajattelin tänään testata, saisinko vanhalla doplerilla sydänäänet kuuluviin. Maha on turvonnut, mutta ei ihan niin paljon kun rv 6-8. Uudet rintaliivit pitäisi käydä ostamassa, koska vanhat painaa jo. Huonoa oloa ja ruokaällötyksiä on edelleen ihan päivittäin ja väsymys on lamaavaa. Huomenna pitäisi jaksaa mennä juhlimaan ylppäreitä, mutta saa nähdä pystynkö. Aurinko+ruoan hajut+kahvi saa takuuvarmasti oksennuksen aikaan. Ja juhlissa vessaan ei niin vaan mennä, koska ne on AINA varattu. Mua huvittaa ton yllä olevan kuvan rinnat, omani ovat kaukana noin kiinteestä. :D :D Ne roikkuu oikein kunnolla ja painaa varmaan 5 kiloa :D Huh..

Lantiolleni on ilmestynyt ihottumaa. Se on ollut siinä nyt kolmisen viikkoa, mutta on vähän levinnyt. Näyttää vähän samalta kun vyöruusu, mutta ei ole kipeä. Varasin maanantaille varuiksi sairaanhoitajalle ajan. Alkoi vähän pelottamaan mitä se on :/ Kutiaa välillä.

Hyvää viikonloppua!

torstai 24. toukokuuta 2018

Pahoinvointi

Nyt mennään rv 9+1 ja pahoinvointi ja ällötykset ovat pahentuneet. Nykyään saan ihan kunnolla keskittyä ja pakoilla tiettyjä ruoka-aineita, ettei lennä laatta. Keittiö ja kylpyhuoneemme saa mussa ällötyksen aikaan, en tiedä miksi. Välillä pelkkä keittiön näkeminen saa melkein aikaan oksennusrefleksin.

Siinä missä aiemmin sain paljon syötyä ja pahoinvointi pysyi sillä poissa, nyt se on lähes kokoajan läsnä. Nyt ei enää uppoa lähes mikään. Hapankorput ja leivätkin on nounou. Ainoa mikä menee, maustamaton jugurtti, hedelmät, fetajuustokolmio ja kinkkunyytti. Juomasta kivennäisvesi ja Jaffa. Aika yksipuolista on, silti tuntuu että olen turvonnut kun sotanorsu. Olen niin väsynyt ettei ajatus kulje, tuntuu etten ole tässä maailmassa ollenkaan.
Elämäni koostuu tällähetkellä näistä: Aamulla töihin, en saa tehtyä mitään. Koitan vaan selvitä siihen hetkeen kun pääsen kotiin. Menen kotiin ja makaan loppupäivän ja koitan miettiä mitä pystyisin syömään ettei pahoinvointi ota liikaa valtaa. Siinä kaikki. Säälittää meidän 4v, koska en vaan kykene tekemään edes ruokaa. Enkä olemaan talossa jos siellä joku syö lämmintä ruokaa tai juo kahvia. HYI ETTÄ. Koskahan tää helpottaa? Kaiken kestän tämän pienen ihmeen takia, mutta on mehut aika loppu nyt oloihin. <3

Tänään on eka neuvola.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Oireilua

Mun oireilut jakaantuvat hassusti. Aamuisin on huono olo ja tyhjän mahan oksetusta. Päivällä n. klo 13 iskee kuolemaväsymys joka kestää klo 18 asti, joskus koko loppuillan. Illalla tulee taas pahoinvointi, mikä on vähän pahempi kun aamulla. Jos en halua oksentaa, niin mun pitää syödä käytännössä kokoajan jotain. Se oksetus helpottaa vaan sillä.
Liharuuat ei maistu yhtään, oksettaa ajatus jostain kanasta tai pihvistä. Hyi että alko velloon ees niiden kirjottaminen :D Kahvia mies tietää että meillä ei parane keittää ennen kun olen lähtenyt töihin. Hyi! Teetä pystyn välillä juomaan. Paljon menee hiilaria tällähetkellä valitettavasti. Leipää, hapankorppuun on kova himo. Eilinen iltaoksetus lähti juustonaksuilla. Että tarviiko ihmetellä miksi turvottaa.. Olen tänään syönyt jo omenan, leivän ja juotavan jugurtin. Mahani kurnii jo.. Mulla ei ole yhtään nälkä mutta kroppani käyttäytyy kun ei olisi saanut ruokaa tänään ollenkaan. Kai se on taas mietittävä mitä söis.. :D

torstai 17. toukokuuta 2018

rv 8+1

Varhaisultra nro 2 takana. Siellä oli otettu hurja kasvuspurtti ja sydän löi niin että sen itsekkin näin. Vauvan alku vastasi eilen viikkoja 8+0, eli aloin laskemaan raskausviikot sen mukaan. Laskettu vaihtui päivää aiemmaksi, eli 26.12. Ei ne sitä virallisesti tainnut muuttaa kun yhdestä päivästä kyse.
Pieni oli jo 1,42cm pitkä <3
Lugesteron tiputettiin puolella, sen voisi kuulemma jo lopettaa mutta haluan itse käyttää sitä vielä ainakin pari viikkoa. Eilinen jotenkin sai vähän toivomaan, että uskaltaisin edes pienesti ajatella että ehkä oikeesti saadaan vielä vauva. Toisaalta, mieleni on ollut niin rikki että aika pian mieleni "mustaa" tuon ajatuksen pois. Tavallaan se vaan siirtää sitä ajatusta, hassua miten fiksu ihmismieli on suojelemaan.
Musta oli hassua kun lääkäri kertoi kaikesta ihan sillain "heippa nyt. Alkioita jäi pakkaseen 3kpl, ota yhteyttä imetyksen jälkeen jos haluatte vielä siirtää tms" Jotenkin epätodellista.Sanoin siinäkin että en oikein ymmärrä tätä vielä. Lääkäri sanoi, että keskenmenoriski on tällähetkellä n.4-5% luokkaa. Kyllähän toi luku pelottaa, mutta lääkäri kannusti että itse näkee asioiden olevan todella hyvin kun kahdessa ultrassa nähty syke ja selkeä kasvu <3


tiistai 15. toukokuuta 2018

Rv 7+5

Jännittää. Huomenna mulla on polilla se polin oma varhaisultra. Toivottavasti kaikki olisi hyvin <3

Mulle iski ihan kamala flunssa ja se on vielä pahentanut tätä kurjaa oloa pahoinvointeineen ja pyörrytyksineen. Eilen hampaita pestessä tuli ensimmäistä kertaa kakomiset. Väsymys on myös aika suurta tällähetkellä, tuntuu että jos paikalleen jää niin heti torkahtaa. Iltaisin en ole hyvää elokuvaseuraa :D

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

6+6 Varhaisultra

Varhaisultra on takana. Kyllä täytyy sanoa, että olihan siellä yksityisellä hedelmöitysklinikalla ihan toisenlainen kotoinen tunnelma kun julkisella. Meidät otettiin vastaan kun vanhat tutut ja lääkärikin kohteli meitä kun tuntisi hyvin. Hetken jutustelujen jälkeen hän sanoi että tekee ensin gynekologisen tarkastuksen ja näytti kuulemma oikein nätiltä. Sitten hän otti ultralaitteen ja sanoi heti että onneksi olkoon! Siellä näkyi meidän sentin kokoinen pieni ihmisen alku jolla sydän pomppi hurjaa vauhtia. Mä itkin ihan solkenaan ja mieheni myös, kauheen montaa kertaa en ole nähnyt hänen itkevän 10v aikana.
Lääkäri halasi meitä molempia 2 kertaa ja oli aivan ihana ja iloinen aidosti. Alkio oli kuulemma oikein tarmokkaana siellä ja vastasi täysin viikkojaan. Laskettu aika varmistui, eli se on 27.12. KIITOS KIITOS JA KIITOS❤️

maanantai 7. toukokuuta 2018

Rv 6+4

Toivottavasti siellä pieni vauvanalku todella kasvelisi kaikissa voimissaan. Oireita on nyt tullut seuraavia:

*Vellova olo+ tyhjän mahan oksetus
*Alavatsa on kun ilmapallo olisi sisällä. Maha todella turvoksissa
*Alavatsaa viiltelee ja kiristelee. Hämäristi muistan tämän saman esikoisemme alkuraskaudesta.
*Todella väsynyt ja voimaton olo
*Herkistyn ja suutun nopeampaa
*Välillä vähän ahdistaa
*Kahvi ei enää uppoa
*Naama aivan täys finnejä ja tosi huonossa kunnossa muutenkin

Tämä ei tunnu vielä millään tapaa todelliselta. Toisaalta noi oireet saa kyllä tuntemaan että jotain siellä ainakin on tapahtunut, toivottavasti näin jatkuukin. Toisaalta taas ehkä se varhaisultra on se etappi mitä odottaa, ennen kun uskaltaa toivoa mitään. Siihen on kaksi päivää vielä, huomaan että miehenikin on vähän hermostunut ja jännittynyt.

Mun oli pakko tehdä vielä edellisen postauksen jälkeen raskaustesti, koska oli niin epätoivoinen olo. :D
Ihan hullua, kun ennen sitä testiä on käännellyt ja väännellyt ja nyt heti kun sen pissaan upotti ni tuli molemmat viivat yhtä vahvoina. Itseasiassa testiviiva oli vähän jopa tummempi. En ole vieläkään kertonut raskaudesta kun kahdelle, jotka tiesivät siirrosta. Toiselle en olisi kertonut, ellei olisi muistanut koska siirto oli joten oli vähän pakko. :D

Toivottavasti varhaisultrasta tulisi onnellisia kuulumisia. <3


perjantai 4. toukokuuta 2018

Rv 6+1 Pelottaa

Mua pelottaa ihan kamalasti. Välillä tulee tunne että kaikki ei ole hyvin, se tulee myös uniini. Tytöstämme pahoinvointi ja oksentelu alkoi tosi hurjana heti 5-6 viikolla. Nyt mennään "jo" 6+1 eikä mitään oksetusta tai kummallista ole. Ainoat oireet ovat väsymys, suun kuivuus ja painavat ja kipeät rinnat.
Menkkakipuja on myös tuntunut alaselässä ja munasarjoissa eilen ja tänään, ne saavat todella huolestumaan. Mä en pysty nauttiin tästä yhtään, koska pelkään kuollakseni että kaikki ei ole hyvin. Eikös 6+ viikot ole yleensä pahimpia pahoinvointeineen? Olen pystynyt syömään normaalisti eikä ole hajuällötyksiä. Mua ei kukaan ota ultraan, vaikka tuntuu että lamaannun tähän pelkoon. Mitä jos siellä ei näy mitään? Mitä jos siellä ei ole sykettä? Kuinka mä selviän siitä.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Rv 5+6

Huomenna vaihtuu seitsemäs raskausviikko. Kuvotus ja vellominen on löytänyt luokseni. Myös valtava väsymys, saatan torkahdella sohvalle jos siihen vaan asetun istumaan. Eilen mieheni teki mainoskatkolla itselleen ja mulle sämpylät, niin olin siinä välissä nukahtanut :D

Varasin Ovumiasta varhaisultran tasan viikon päähän. Mua pelottaa se todella paljon, melkein mietin pitäisikö perua se. Pelottaa ettei siellä ole mitään tai että saan syytä pelolle ja tuskalle. Tämä on niin hauras salaisuus vielä <3

Vappumme meni aika rauhallisesti. Kävimme perheen kesken syömässä ja herkuttelimme kotona saunoen. En ole kertonut tästä edelleenkään kun omalle äidilleni (pakosta) ja yhdelle ystävälleni, ihan vaan koska hän tiesi siirrosta. En edes parhaille ystävilleni. En tiedä miksi en vaan vielä halua. Katsotaan nyt miten tämä tästä etenee.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

PP 16 testipäivä

Tänään on laskujeni mukaan rv 5+1. Mua pelottaa tällä hetkellä todella paljon. En voi uskoa tätä todeksi ja kokoajan odotan että tulisi jotain oiretta, että tämä tulisi todelliseksi ja olisi turvallisempi olo. Tänään on testipäivä, pitkät 16 piinapäivää takana.
Mun miehellä on huomenna syntymäpäivä, ei tän parempaa lahjaa voi toivoa. Kunhan saatais pitää tää, teen kaikkeni että saatais <3

Oireita piinapäiviltä joista vähän toivo heräsi, mutta laitoin lugejen piikkiin.

pp3 viilteli illalla alamahaa ihan kunnolla hetken.

pp4-9 oireetonta, menkkakipuja. Toivo nollissa, odotan tiputtelua. Kuiva suu

pp10 ravintolassa ollessa ruoka kuvottaa. Tulee samanlainen ällötys valkosipuliperunoihin mitä esikoisen aikana. Maistui todella voimakkaalle ja "oksettavalle". Annan miehelle. Tosi kuiva suu.

pp11 Aivan täysin voimaton olo. Vaikea olla edes pystyssä, kuvottaa ja tuntuu ettei jaksa liikauttaa raajojaan. Veimme lapsemme HopLopiin ja voimat loppui niin kokonaan, että piti mennä makoilemaan sohvalle. Epätavallista. Tilasin ranskalaiset, ne maistui pahville. Kuiva suu, välillä vaikee niellä. Tosi kovaa närästystä mitä mulla ei oo ikinä.

pp 14 Jääkaapista tuli tuulahdus hajua jonka haistoin esikoisen odotusaikana. Oksensin sitä hajua sillon :D Semmonen kinkun ja valkosipulin sekotus.
Nännit olivat viimeisen viikon erittäin kipeät, mutta oletin johtuvan lugeista. Lämmöt 36,7-37,1C. Yhtäkkiä halut pilvissä.... Epätavallista mulle :D Kuiva suu. Polttavaa närästystä, niin kovaa että tulee huono olo. Sitten  menee ohi.

Soitin polille testituloksen. Olispa siellä ollut joku ihanista hoitajista kenen kanssa olen paljon puhunut. Siellä oli joku vanhempi nainen joka ei edes onnitellut. Totesi myös, että nyt alat sitten tiputtelemaan pikkuhiljaa tukilääkkeen pois. Sanoin, että en halua sitä. Tiputtelu on ongelmani. Pyysin lääkäriltä soittoa, mutta on kuulemma kiire. Soittaa myöhemmin takaisin kun puhuu lääkärin kanssa.. Jos nyt sanoo että pitää lopettaa, nostan haloon. En aio lopettaa sitä, monet muutkin käyttävät sitä turvallisille viikoille asti.

torstai 26. huhtikuuta 2018

PP 15

En voi uskoa tätä. Ei tää voi olla totta. Suurin tunne on pelko, mua pelottaa niin paljon että eka ajattelin etten uskalla laittaa edes tänne tietoja lopputuloksesta. Kuitenkin, jos tää menee kesken niin en pysty olemaan kirjottamatta siitä tuskasta. Olemmeko me raskaana 3 pitkän vuoden jälkeen? Anna tää meille, vihdoin :'( <3

maanantai 23. huhtikuuta 2018

pp 12

Tänään mennään jo pp 12. Viimeisestä Ovitrellepistoksesta on 3 päivää. Oloja ei ole mitään kummallista vieläkään, eilen tuntui alavatsalla vihlomista ja tänään vähän menkkamaista kipua. Lämmöt eivät ole nyt ollut kummoiset, eilen aamulla 36,8. Eilen oli tosin aika heikko ja voimaton olo, mutta sen selittänee varmaan puhtaasti lauantain valvomiset ja pari lasia viiniä :D Oli vähän veto pois kun yöunta kertyi alle 5 tuntia.

Viralliseen testipäivään on 3 kokonaista päivää. Ehkä testaan jo 26. päivä illalla, Ovitrelle on sillon varmasti jo poistunut kehostani. Eilen oli toiveikas olo, mutta tänään on ollut kyllä olo että eipä me varmaan taaskaan olla raskaana. Olen edelleen samaa mieltä, että seuraavaan kiertoon emme tee siirtoa. Aion sanoa sen kun soitan testituloksen polille. Tänään on taas tullut mietittyä, miksi tämä on näin vaikeeta. MIKSI vuodesta toiseen?
Näin eilen vastasyntyneen vauvan äitinsä sylissä, tunsin kuinka sydän nousi kurkkuun. Se oli niin pieni ja avuton, mulle tuli kauhea hoivaamisen tarve. Voi kun saisin joskus vielä tuntea sen pienen ja hennon ihmisen käsivarsillani.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

PP 10

Edelleenkään mitään oireita ei ole, pieniä munasarjan vihlomisia lukuunottamatta. Suu on ollut kuiva 4 päivää, mutta sen voi tehdä kyllä vähäkalorinen ruokavalio, pitäisi muistaa juoda tarpeeksi. Nännit ovat kipeät, mutta näin muistan olleen edellisissäkin Lugekierroissa.

Paino on taas lähtenyt hyvään laskuun. -2,8kg on nyt lähtenyt 12 päivässä. Ihan hyvin, kun tähän kuuluu herkkupäiväkin. Tänään tosin juhlimme pyöreitä mieheni kanssa ja aion syödä kaloreista piittaamatta.
Eilen olo oli todella hyvä, kävimme shoppailemassa ja harrastuksissa. Ulkoilimme ja laitoimme trampoliinin pihaan lapsellemme. Eilen fiiliksen ollessa hyvä ja energinen, mielessäni kävi nopeasti ajatus tehtäiskö vielä neljäs kierros putkeen. Palautin itseni kuitenkin maantasalle, ei me tehdä. Nyt on mun aika levätä! Jännä huomata myös ovuloiko kroppani itse, nyt kun paino on lähtenyt laskusuuntaan. Aion todennäköisesti kuitenkin sitä seurata, ehkä jopa tikuttaa mielenkiinnosta.

Viikonloppuna nautitaan, aion ottaa myös lasin punaista ruuan kanssa. Ehkä jopa kuohuvankin. Hyvää viikonloppua!


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

PP 7

Tänään on siirrosta 7 päivää. Menkkakivut loppuivat eilen, satunnaisia nivus- ja alamahan viiltelyjä lukuunottamatta. Lämpöjä en ole uskaltanut mittailla ollenkaan, mutta olen huomannut että kun olen laittanut Luget, niin niiden jälkeen tuntuu aina pientä menkkamaista kipua. Onko muilla ollut?  Kohdunkaula on taas ylhäällä niinkun kuuluukin.

Mulla on ollut niin kauhee kiire töissä, että en ole ehtinyt tunnustelemaan kauheasti. Eilen laitoin toiseksi viimeisen Ovitrellen, perjantaina viimeinen. Sitten alkaa se varoajan täyttymisen odottelu! Viime kierrossa mulla alkoi menkat tästä 3 päivän päästä, toissa kierrossa menkat alkoivat "tänään". Suuta kuivaa välillä, jos jotain "oireita" pitää miettiä. Sehän on ressin oire :D Jos nyt olen raskaana, se tulee kyllä aivan täysin puskista, koska oireita tosiaan ei ole mitään. Eikä mitään semmosta "nyt"- fiilistä.

Polimme kesätauko on käsittääkseni 3.7-25.7 suunnilleen, en nyt päivälleen muista miten se oli. Kuitenkin, jos on voimia niin saatamme taukokierron jälkeen ehtiä tekemään yhden siirron. Jos ei, niin sitten ei voi mitään ja seuraava siirto menee syyskuulle. Eipä sekään kropalle pahitteeksi ole, tosi pitkä aika vaan odottaa.
Pieni loppukevennys

maanantai 16. huhtikuuta 2018

PP 5

Siirrosta on kulunut 5 päivää. Ensimmäisestä blastosiirrostamme sain "tänään" haalean plussan. Kaikki toivon rippeet ovat taas hävinneet ja tänään tuntuikin enteileviä menkkakipuja jonkun verran. Kokoajan odotan vessassa käydessä alkaako tiputtamaan, luojan kiitos mulla on noi Luget tukena.

Tuttu kierron loppuvaiheen epätoivo alkaa tekemään tuloaan, pelkään onnistummeko koskaan. Monet tuntuu onnistuvat viimeistään kolmannesta siirrosta -useat jo ensimmäisestä. Tänään autolla töihin ajaessa mietin että tekisi mieli lopettaa koko yrittäminen. Tiedän niiden olevan vain tunteita ja itseni suojelua, väsymystä. Silti tauko tulee enemmän kun tarpeeseen, eilen kolotti viinihammasta todella paljon kun terassiimme paistoi aurinko ja mittari näytti siinä 27C. Mietin, kuinka rajoittunutta elämäni on ollut jo 3 vuotta. Olen elänyt vaan tälle, laskenut päiviä, pelännyt, toivonut.

Jos mulla ei olisi Ovitrellea käytössä, olisin todennäköisesti jo testannut että olisi ollut aikaa valmistautua testipäivän pettymykseen. Voisko joku valaa muhun vielä toivoa? Vai oonko mä niin viallinen ettei edes rankimmat hoidot tehoa mun kroppaani, joka on hajonnut tuhannen pirstaleiksi jo niin monia kertoja.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

pp 2

Tänään on pp 2 eikä mitään ihmeellisiä tuntemuksia ole. Eilen klo 17 maissa viilteli alamahaa ja vähän oli menkkamaista kipua, mutta ei sen kummempaa. Lugesteronhan aiheuttaa myös kaikenmaailman viiltelyitä. 

Tää lapsettomuushoitorumba on kyllä semmosta tunteiden vuoristorataa, että halleluja! Eilen olin toiveikas ja tänään tuntuu että jos se olisi kiinnittynyt, niin olisi ollut enemmän tuntemuksia. Tänään ei ole kovin toiveikas olo, mutta toisaalta ei epätoivoinenkaan. 
Mainitsin eilen tekstissäni, että pistin Ovitrelleä vääränä päivänä, mutta onnekseni tänään uudestaan katsoessani pistelysuunnitelmaa olin katsonut tätä viikonloppua. Eli ihan oikein oli mennyt :D Huomenna sitten pistellään taas. 

Olen varmistunut siitä, että jos tästä ei tärppää niin pidetään ainakin kuukauden tauko. Olen taas diettaillut vähäkalorisella (800-1200Kcal/pvä) ja koitan saada kroppaani puhtia taas tällä dietillä. Jos sen saisi vaikka ovuloimaan itse tauolla? Se olisikin ihme ja riemuvoitto. Maanantaina aloitin ja nyt on vähän vajaa pari kiloa nesteitä lähtenyt. Paino on mulla lähtenyt tippumaan aina tosi hyvin tommosilla niukkakalorisilla dieteillä, mutta nämä hormonilääkkeet jonkun verran jarruttelee sitä koska esim. Lugethan kerää hurjasti nestettä. 

Mulla on ihan täys työ muistaa kaikki päivässä otettavat nappulani. Aamulla otan Thyroxin 1tbl, D- vitamiinia 100mg, Foolihappoa 800mg, Metforminia 1 gramma, pistospäivinä Ovitrelle, Lugesteron 4 tbl/pvä. Eilen meni vielä Gonapeptyl. Pistän kaikki piikit nykyään muuten itse. Toi Gonapeptyl on todella inhottava pistää, pitää oikein painaa että menee ihon läpi vrt. Ovitrelle & Gonal-F on todella teräviä pikkupiikkejä ja uppoo kun veitsi sulaan voihin. :D 
Olen lukenut paljon Amerikkalaisia IVF foorumeita ja siellä vannotaan tuoreen ananaksen nimeen siirron molemmin puolin. Olen ottanut senkin käyttöön. En tiedä miksi, mutta noissa ulkomaisissa IVF ryhmissä onnistumisprosentit tuntuvat olevan paljon suurempia kun täällä meidän kotimaassamme. Ihmiset oikeesti menee sillä fiiliksellä hoitoihin, että nyt saamme lapsen ja uskaltavat luottaa siihen. Se on ihailtavaa, mutta kaikkien pettymysten jälkeen itseni on vaikea koittaa olla luottavainen koska pelko on niin suurta. 

PS. Laitoin tarinamme lyhyesti Simpukkayhdistykseen, kun etsivät haastateltavia lapsettomuusaiheeseen. Se oli aika rohkea veto, mutta tein sen pienellä jänistysvaralla :D

Mukavaa viikonloppua<3

torstai 12. huhtikuuta 2018

pp1 mömmöissä

Tulin kertomaan siirtokuulumisia. Tosiaan, siirto tehtiin eilen viimeisellä blastokystillämme, jonka luokitus oli 3BB. Alkio oli tullut blastoksi päivän myöhemmin kun normaalisti, mutta lääkäri ei ollut tästä huolissaan. Olen joskus kuullut, että usein juuri nämä ovat niitä sinnikkäitä!
Alkiolle oli tehty nyt alkiokuorenavaus ja laitettu "alkioliima". Siirto sujui tähän mennessä parhaiten. Alkio oli selviytynyt 100% sulatuksesta.

Juttelimme lääkärin kanssa edellisistä siirroista ja kerroin huoleni tiputtelusta ja hän oli ensimmäinen joka tämän otti aidosti tosissaan. Hän kysyi, haluanko lisäpäivät HCG- pistoksille (tukee omaa keltarauhastani) vai otanko noiden HCG- pistosten päälle vielä Lugesteronit. Sanoin, että kaikki peliin - vedetään tuplatuet luteaaliin. Mulla on nyt siis tukilääkkeenä Ovitrelle 5 naksautusta joka 3 päivä + Lugesteron 800mg/päivä.
Lähdettyäni siirtohuoneesta totesi lääkäri, että teille jää nyt 3kpl 2 päiväisiä vielä pakastimeen. Kysyin, pidänkö ensi kierron taukoa vai mitä hän on mieltä. Hän sanoi, että heidän puolestaan voidaan jatkaa ensi kiertoon mutta jos itsestä tuntuu niin sitten voi pitää taukoakin. Olen aika varma että haluan pitää ainakin yhden välikierron, sitten voidaan koittaan niitä 2 päiväisiä 2kpl.

Mulle tuli pieni sekaannus ton Ovitrellen kanssa. Oltiin viime viikolla torstaista sunnuntaihin mökillä ja mulla ei ollut pistosohjelmaa mukana, muistin että laitan tukipistoksen sunnuntaina mutta sen pitikin olla lauantaina. Olin siis pistänyt sen päivän myöhässä, huomasin vasta tänään aamulla. Kiva moka :( Onneksi nyt on noi Luget, koska muuten olisi ollut iso riski kropalle tuo unohdus. Tänään aamulla pistin lisäksi vielä Gonapeptylin tukemaan mahdollista kiinnittymistä. Nyt vaan kädet ristiin <3
BTW. Meidän esikoisemme sai alkunsa 5 vuotta sitten juuri "tässä" kierrossa.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Siirtopäivä

Kello on nyt klo 10 ja 3 tunnin päästä on meidän siirto, olen varuiksi pitänyt puhelinta kokoajan lähettyvillä jos tuleekin soitto, että alkio ei selvinnyt sulatuksesta. Tässä huomaa miten on jo vähän liian lujaa jo pessimisti.  Mutta meidän polulla tähän on tultu. Toivottakaa onnea <3

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen

Hei!

Olen juuri 26 vuotta täyttänyt vaimo. Olen kirjoittanut lapsettomuusaiheista blogia kohta 3 vuotta toisaalla, ensin julkisena mutta sitten salaisena. Haluan pitää henkilöllisyyteni yksityisenä, joten tein julkisen "sivublogin" johon voin kirjoittaa asioita anonyymina, mutta julkisesti vertaistueksi ja sen saamiseksi.

Meillä on sekundääristä lapsettomuutta takana elokuussa 3 vuotta. Matkalle mahtuu MONIA hoitoja ja hormoneja. Vuonna 2016 aloitimme ihan vaan Terolut tuella, jonka jälkeen Clomifen+ Terolut. Siirryimme yksityiseltä julkiselle 2016 syksyllä jolloin meille aloitettiin suoraan inseminaatiohoidot. Niitä tehtiin 3 kpl. Ensin ajattelin, että hoitomme jää tuohon mutta keräsin rohkeuteni ja lähdimme IVF hoitoihin. Tuolloin mitään syytä lapsettomuudellemme ei ollut löytynyt.

Toukokuussa 2017 oli ensimmäinen IVF kierroksemme, joka toteutettiin ihan perinteisellä IVF hedelmöityksellä lyhyellä kaavalla. Munasoluja saimme kypsytettyä 9 kpl, joista kuitenkin VAAN kaksi oli kypsiä ja yksi hedelmöittyi. Hedelmöittynyt alkio kehittyi hitaasti ja lopulta kehitys pysähtyi 3 soluisena emmekä päässeet siirtoon ollenkaan. Lääkärit katsoi tämän stimulaatio-ongelmaksi, eli stimulaatioaika oli liian lyhyt ja annostus aika maltillinen PCOni takia.

Elokuussa 2017 aloitimme toisen IVF/ICSI kierroksen. Lääke vaihdettiin Bemfolasta Gonal F ja stimulointipäiviä lisättiin muistaakseni 1-2. Kierros mentiin taas lyhyellä kaavalla. Munasolut kehittyivät aika epätasaisesti ja taas lääkeannos pidettiin maltillisena hyperstimulaatioriskin takia. Munasoluja saatiin VAAN 6kpl, joista 3 oli kypsiä ja vain 1 kpl hedelmöittyi ICSIstä huolimatta. Se siirrettiin 4 soluisena, mutta ei kiinnittynyt. Tässä siirrossa päätin, että tiputan hoitojen varrella kertyneitä kiloja vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Paino lähti tippumaan nopeasti ja ovuloin ensimmäistä kertaa aikoihin itse. Yhteensä tiputin 9,5kg, mutta siitä muutama on tullut nyt takaisin.

Joulukuussa 2017 lääkärit halusivat muuttaa koko hoitokierroksen edellisiin verrattuna. Nyt hoito toteutettiin pitkällä kaavalla jossa oma hormonitoimintani lamattiin täysin Synerala nenäsumutteilla. Samoin lääke vaihdettiin Menopuriin ja annos nostettiin ihan kunnolla, eli 187,5 yksikköä. Kroppani reagoi vahvasti lääkkeeseen, osittain varmasti myös painon tippumisen myötä. Loppujenlopuksi vaste oli liiallinen ja munasoluja kertyi yhteensä 35-40 kpl. Olin todella kipeä ja viimeiset päivät ennen punktioo olivat todella tukalat. Punktio oli myös huomattavasti kivuliaampi aiempaan verrattuna.
Yhteensä kerättiin 17 munasolua (kaikkia ei saatu kerättyä), joista 12 oli kypsiä ja 9 hedelmöittyi PICSIllä. 8 niistä lähti jakautumaan ja päivänä kaksi pakastimeen laitettiin 3kpl hyvälaatuisia alkioita. 5kpl jäi jatkoviljelyyn ja päivänä 6 pakastimeen saatiin 3 blastokystiä.
Tästä hoidosta sain infektion mahaan punktiosta ja kovan hyperstimulaation, olin osastohoidossa ja täydessä vuodelevossa 2,5 viikkoa. Olin TODELLA kipeä ja oksensin kaiken syömäni & lääkkeet. Kuitenkin olin todella onnellinen, että kerrankin saatiin siirrettäviä alkioita, jotka olivat vielä erittäin hyvälaatuisia!

Tammikuussa 2018 Pääsimme vihdoin siirtoon! Siirto suunniteltiin lääkkeelliseen kiertoon, eli tässä käytin Estradot laastareita jotka vaihdoin joka 3 päivä. Lutinuksia käytin myös 4kpl päivässä keltarauhastukena. Pakastealkionsiirrossa siirrettiin 5AA alkio, joka oli ihan parasta laatua. Siihen oli laitettu alkioliimaa, olin innoissani vaikkakin edellisenä päivänä oli tiputtanut verta vähän. Siirtopäivästä 2 päivää heräsin yöllä kovaan viiltelyyn ja paineen tunteeseen mahassa, jouduin lämmittämään kauratyynyä mahalleni. Tiesin, että nyt tapahtuu jotain. Alkio kiinnittyi! Testasin tästä 3 päivän päästä haalean plussan. Onni vaihtui suruksi, kun alkoi todella kova vuoto ja plussa haalistui testistä pois. Se oli siinä, sinne meni meidän vauvan alku. Lääkärit totesivat, että tapahtui kemiallinen raskaus ja keltarauhastuki ei ollut riittävä.

Helmikuussa 2018 Suunniteltiin uusi siirto. Nyt lääkärit halusivat tehdä sen modifoituun luonnolliseen kiertoon. Eli söin kp 4-8 Letrozolia ja pistin kp 9-12 Gonal F 50 yksikköä. Munasoluja kasvoi 2kpl ja ovulaatio tehtiin Ovitrellellä. Siirrettiin hyvälaatuinen alkio 5AB. Alkioliimaa ei oltu käytetty, fiilis oli valmiiksi jo aika mitäänsanomaton. Silti elättelin toiveita ja uskalsin toivoa hiljaa mielessäni. Tukilääkkeenä toimi tälläkertaa Ovitrelle joka 3 päivä 5 naksautusta. Menkat alkoivat pp 10.

Maaliskuussa 2018 Aloitin taas samalla kaavalla munasolun kasvattelun. Kp 3-7 Letrozol ja kp 8-14 Gonal F 50 yksikköä. Tosin eilen Apteekissa käytyämme Gonal F 75 oli loppu, joten päivystävä lääkäri vaihtoi nyt 2 viimeiselle päivälle Bemfola 50 yksikköä.
Siirtoon toivoimme 2kpl 2 päiväistä alkiota, mutta siirto olisi osunut maanantaille eli siirrämme viimeisen 6 päiväisen varhaisen blastokystin. Tämän luokitus ei ole TOP niinkun edellisten, mutta lääkäri lohduttaa että on ihan hyvä alkio. Luokitus 3BB. Käyttöön otetaan alkioliima ja toivottu on alkiokuorenavausta, mutta sen päätöksen tekee kuulemma biologit. Siirto suunniteltu 11.4 keskiviikolle. Luteaalituoksi taas Ovitrelle 5 naksautusta 3 päivän välein. Let's see!