Rv 14+0

Tänään alkoi jo 15 raskausviikko. Olemme nyt julkisesti raskaana, joten enää en piilottele tätä. Pelotti kovasti kertoa ihmisille ja edelleen pelottaa. Mahani on kuitenkin jo sen verran pyöreä, että vaikea sitä olisi edes piilotella. Hyvä kaverini oli arvannut kun näki minut, mutta ei kehdannut kysyä. Oli niin iloinen kun kerroin uutiset <3

Oloja on välillä edelleen. Toissapäivänä oksensin 4 kertaa hampaita pestessäni. Kuitenkin päivällä on hyviäkin vaiheita eikä väsymys ole ihan niin uuvuttavaa kun aiemmin. Iltaisin pahoinvointi on yleensä pahimmillaan.  Uskaltauduin liittymään vauvaryhmään, mutta se paikka ei tunnu omalta ihanien ja lämpösten lapsettomuushoitoryhmiemme jälkeen. Ahdistaa jotenkin ihmisten ajattelemattomuus mm. syömisissä. Vauva ei ole edes sen arvoinen ettei voi olla 9kk syömättä tiettyjä kiellettyjä ruokia. Tämä kaikki lapsettomuustuska tuskin lähtee ikinä, mutta se on osa mua ja se on kasvattanut musta tämmöisen mitä olen.

Juhannus meni mökillä appivanhempien kanssa. Oli oikein ihana juhannus, vaikka ilma olikin huono. Sunnuntaina palasin mökiltä yksin kotiin tekemään 3 työpäivää ja tänään palaan töiden jälkeen mökille takaisin ja aloitan 3 viikon LOMAN! <3 Saamme olla mieheni kanssa yhtäaikaa lomalla. Heinäkuun ekalla viikolla olisi tarkoitus suunnistaa monen sadan kilometrin päähän kylpylälomalle viettämään hääpäiväämme. Tälläkertaa tyttö tulee mukaamme, yleensä olemme nauttineet siitä kahden.

Masu <3

Rv 12+2 Huomenta vauva!

Eilen oli jännä päivä, kerroimme pienelle tyttärellemme että hänestä tulee (toivottavasti) isosisko. Hän oli ensin ihan ihmeissään ja kysyi:" mistä tiedät, koska se on tullut mahaan, miksi en näe sitä "<3 Hänellä oli liuta kysymyksiä ja hän halusi kuulla pienen sydänäänet. Sitten hän vain hymyili ja kysyi saako pussata vauvaa. Hetken päästä hän sanoi että ihan tyhmä ja ruma vauva. Mietin, että se oli osa hänen käsittelyään. Siitä 2 min päästä hihkui ja iloisesti sanoi että "äitin masussa on vauva, minä haluan hoitaa sitä. Voin jakaa sen kanssa leluja ja työntää nukkeni rattaissa" :D  Illalla söimme herneitä, niin hän yhtäkkiä tuli kiinni muhun ja sanoi että äiti olen niin onnellinen että sun mahassa on vauva. Tossa vauvallekkin henneitä<3

Aamulla tyttö heräsi ja tuli viereeni. Sanoi heti että huomenta äiti ja vauva, halusi taas pussata. Kysyi, että koska se oikein syntyy ja saako hän nähdä sen sitten heti. Syötyämme aamupalaa, hän kysyi saisiko tehdä vauvallekkin ruokaa ja aikoo kuulemma vaihtaa pissa- ja kakkavaipat.

Musta toi lapsen aito ilo ja kiinnostus on ihanaa. Se, että hän vaan ajattelee että se vauva varmasti tulee meille osaamatta pelätä. Mulla on paljon työtä itseni ja lapsettomuusvarjoni kanssa, koska mun tekisi kokoajan mieli sanoa että JOS tulee, mutta enhän mä voi sanoa. Kyllä mä sanoin tytölle, että ikinä ei voi tietää meneekö kaikki hyvin mutta toivotaan parasta. Mun on tosi vaikea vastata tytölle, että talvella meille voisi syntyä vauva. En uskalla sanoa sitä ääneen ja sen ääneen sanominen herättää mussa ahdistusta ja pelkoa. Uskon kuitenkin että nämä ovat normaaleja tunteita, vaikeaa tuntea iloa ja onnea koska ennen sitä ei pahemmin tässä asiassa ole ollut.

Haluan uskoa että meille syntyisi talvella vauva. Voi miten se ajatus on niin outo ja hauras  vielä <3

Rv 11+5

Perjantaina oli meidän np ultra. Vauva oli kasvanut ihan kamalasti ja se oli jo ihan ihka oikean vauvan näköinen. Mua jännitti tosi paljon, mietin jopa että olisi tehnyt mieli perua koko ultra. Viimein kun pääsimme huoneeseen oli vastassa aika kylmän oloinen kätilö. Tämä oli niin liukuhihnatyötä hänelle, mutta en antanut sen lannistaa. Kyyneleen valuivat poskillani kun vauvamme ilmestyi näytölle. Ensin hän oli hyvin rauhallisesti siellä, että saimme otettua mitat hyvin. Sitten kätilö alkoi herättelemään ja siellä se pieni ihme sätki oikein kunnolla :D

Kätilö ei saanut mitattua kunnolla niskaturvostusta ja sanoi että ultrataan vielä alakautta. Mua rupes naurattaan ja sanoin että apua en oo varautunut tähän :D Sieltä kautta onnistui ja niskaturvotus oli 0,5. Vauvan syke oli 164.

Paha olo vaivaa edelleen. Eilen illalla ihan yhtäkkiä omenaa syödessä juoksin vessaan ja oksensin kaikki vaivalla syömäni omenat ja päärynät. Höh :(

Kuvissa pieni ihmeemme pitkine koipineen :D <3

Rv 11+1

Eilen starttasi "jo" 12 raskausviikko. Huomenna meillä on np- ultra, se lienee jännittää todella paljon koska näin viimeyönä kamalia painajaisia. Pelottaa ihan hirveesti, haluaisin että kaikki olisi vaan hyvin.
Kävin puntarissa tossa toissapäivänä, en ole uskaltanut aikoihin koska on ollut niin raskas ja turvonnut olo. Mun yllätykseks paino ei ollut noussut yhtään, päin vastoin! Outoa, koska mahani on selvästi turvonnut ja rinnat painaa kaksi kertaa enemmän kun normaalisti. Pitäisi käydä rintaliiviostoksilla ja ostamassa ensimmäiset housut jotka ei purista, ehkä suoraan mammahousut kasvuvaralla.
Tunteet ennen ultraa ovat taas ristiriitaiset, mutta toisaalta onnelliset että tänne asti on päästy. Luget lopetin viikonloppuna kokonaan.

alamaha turvottaa selvästi

Pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa oli n.3 todella hyvää päivää, että melkein ollenkaan ei ollut paha olo. Eilen oli sitten takapakkipäivä, ilta oli tosi inhottava oloineen. Toivotaan että tänään olisi parempi.

Rv 10+2 pikakuulumiset

Viikko vaihtui toissapäivänä 11. raskausviikkoon. Sikiö (kyllä, hän ei ole enää alkio) liikkuu jo haparoiden ja varpaat ja sormet pystyvät erottamaan.

Ajattelin tänään testata, saisinko vanhalla doplerilla sydänäänet kuuluviin. Maha on turvonnut, mutta ei ihan niin paljon kun rv 6-8. Uudet rintaliivit pitäisi käydä ostamassa, koska vanhat painaa jo. Huonoa oloa ja ruokaällötyksiä on edelleen ihan päivittäin ja väsymys on lamaavaa. Huomenna pitäisi jaksaa mennä juhlimaan ylppäreitä, mutta saa nähdä pystynkö. Aurinko+ruoan hajut+kahvi saa takuuvarmasti oksennuksen aikaan. Ja juhlissa vessaan ei niin vaan mennä, koska ne on AINA varattu. Mua huvittaa ton yllä olevan kuvan rinnat, omani ovat kaukana noin kiinteestä. :D :D Ne roikkuu oikein kunnolla ja painaa varmaan 5 kiloa :D Huh..

Lantiolleni on ilmestynyt ihottumaa. Se on ollut siinä nyt kolmisen viikkoa, mutta on vähän levinnyt. Näyttää vähän samalta kun vyöruusu, mutta ei ole kipeä. Varasin maanantaille varuiksi sairaanhoitajalle ajan. Alkoi vähän pelottamaan mitä se on :/ Kutiaa välillä.

Hyvää viikonloppua!