Pahoinvointi

Nyt mennään rv 9+1 ja pahoinvointi ja ällötykset ovat pahentuneet. Nykyään saan ihan kunnolla keskittyä ja pakoilla tiettyjä ruoka-aineita, ettei lennä laatta. Keittiö ja kylpyhuoneemme saa mussa ällötyksen aikaan, en tiedä miksi. Välillä pelkkä keittiön näkeminen saa melkein aikaan oksennusrefleksin.

Siinä missä aiemmin sain paljon syötyä ja pahoinvointi pysyi sillä poissa, nyt se on lähes kokoajan läsnä. Nyt ei enää uppoa lähes mikään. Hapankorput ja leivätkin on nounou. Ainoa mikä menee, maustamaton jugurtti, hedelmät, fetajuustokolmio ja kinkkunyytti. Juomasta kivennäisvesi ja Jaffa. Aika yksipuolista on, silti tuntuu että olen turvonnut kun sotanorsu. Olen niin väsynyt ettei ajatus kulje, tuntuu etten ole tässä maailmassa ollenkaan.
Elämäni koostuu tällähetkellä näistä: Aamulla töihin, en saa tehtyä mitään. Koitan vaan selvitä siihen hetkeen kun pääsen kotiin. Menen kotiin ja makaan loppupäivän ja koitan miettiä mitä pystyisin syömään ettei pahoinvointi ota liikaa valtaa. Siinä kaikki. Säälittää meidän 4v, koska en vaan kykene tekemään edes ruokaa. Enkä olemaan talossa jos siellä joku syö lämmintä ruokaa tai juo kahvia. HYI ETTÄ. Koskahan tää helpottaa? Kaiken kestän tämän pienen ihmeen takia, mutta on mehut aika loppu nyt oloihin. <3

Tänään on eka neuvola.

Oireilua

Mun oireilut jakaantuvat hassusti. Aamuisin on huono olo ja tyhjän mahan oksetusta. Päivällä n. klo 13 iskee kuolemaväsymys joka kestää klo 18 asti, joskus koko loppuillan. Illalla tulee taas pahoinvointi, mikä on vähän pahempi kun aamulla. Jos en halua oksentaa, niin mun pitää syödä käytännössä kokoajan jotain. Se oksetus helpottaa vaan sillä.
Liharuuat ei maistu yhtään, oksettaa ajatus jostain kanasta tai pihvistä. Hyi että alko velloon ees niiden kirjottaminen :D Kahvia mies tietää että meillä ei parane keittää ennen kun olen lähtenyt töihin. Hyi! Teetä pystyn välillä juomaan. Paljon menee hiilaria tällähetkellä valitettavasti. Leipää, hapankorppuun on kova himo. Eilinen iltaoksetus lähti juustonaksuilla. Että tarviiko ihmetellä miksi turvottaa.. Olen tänään syönyt jo omenan, leivän ja juotavan jugurtin. Mahani kurnii jo.. Mulla ei ole yhtään nälkä mutta kroppani käyttäytyy kun ei olisi saanut ruokaa tänään ollenkaan. Kai se on taas mietittävä mitä söis.. :D

rv 8+1

Varhaisultra nro 2 takana. Siellä oli otettu hurja kasvuspurtti ja sydän löi niin että sen itsekkin näin. Vauvan alku vastasi eilen viikkoja 8+0, eli aloin laskemaan raskausviikot sen mukaan. Laskettu vaihtui päivää aiemmaksi, eli 26.12. Ei ne sitä virallisesti tainnut muuttaa kun yhdestä päivästä kyse.
Pieni oli jo 1,42cm pitkä <3
Lugesteron tiputettiin puolella, sen voisi kuulemma jo lopettaa mutta haluan itse käyttää sitä vielä ainakin pari viikkoa. Eilinen jotenkin sai vähän toivomaan, että uskaltaisin edes pienesti ajatella että ehkä oikeesti saadaan vielä vauva. Toisaalta, mieleni on ollut niin rikki että aika pian mieleni "mustaa" tuon ajatuksen pois. Tavallaan se vaan siirtää sitä ajatusta, hassua miten fiksu ihmismieli on suojelemaan.
Musta oli hassua kun lääkäri kertoi kaikesta ihan sillain "heippa nyt. Alkioita jäi pakkaseen 3kpl, ota yhteyttä imetyksen jälkeen jos haluatte vielä siirtää tms" Jotenkin epätodellista.Sanoin siinäkin että en oikein ymmärrä tätä vielä. Lääkäri sanoi, että keskenmenoriski on tällähetkellä n.4-5% luokkaa. Kyllähän toi luku pelottaa, mutta lääkäri kannusti että itse näkee asioiden olevan todella hyvin kun kahdessa ultrassa nähty syke ja selkeä kasvu <3

Rv 7+5

Jännittää. Huomenna mulla on polilla se polin oma varhaisultra. Toivottavasti kaikki olisi hyvin <3

Mulle iski ihan kamala flunssa ja se on vielä pahentanut tätä kurjaa oloa pahoinvointeineen ja pyörrytyksineen. Eilen hampaita pestessä tuli ensimmäistä kertaa kakomiset. Väsymys on myös aika suurta tällähetkellä, tuntuu että jos paikalleen jää niin heti torkahtaa. Iltaisin en ole hyvää elokuvaseuraa :D

6+6 Varhaisultra

Varhaisultra on takana. Kyllä täytyy sanoa, että olihan siellä yksityisellä hedelmöitysklinikalla ihan toisenlainen kotoinen tunnelma kun julkisella. Meidät otettiin vastaan kun vanhat tutut ja lääkärikin kohteli meitä kun tuntisi hyvin. Hetken jutustelujen jälkeen hän sanoi että tekee ensin gynekologisen tarkastuksen ja näytti kuulemma oikein nätiltä. Sitten hän otti ultralaitteen ja sanoi heti että onneksi olkoon! Siellä näkyi meidän sentin kokoinen pieni ihmisen alku jolla sydän pomppi hurjaa vauhtia. Mä itkin ihan solkenaan ja mieheni myös, kauheen montaa kertaa en ole nähnyt hänen itkevän 10v aikana.
Lääkäri halasi meitä molempia 2 kertaa ja oli aivan ihana ja iloinen aidosti. Alkio oli kuulemma oikein tarmokkaana siellä ja vastasi täysin viikkojaan. Laskettu aika varmistui, eli se on 27.12. KIITOS KIITOS JA KIITOS❤️

Rv 6+4

Toivottavasti siellä pieni vauvanalku todella kasvelisi kaikissa voimissaan. Oireita on nyt tullut seuraavia:

*Vellova olo+ tyhjän mahan oksetus
*Alavatsa on kun ilmapallo olisi sisällä. Maha todella turvoksissa
*Alavatsaa viiltelee ja kiristelee. Hämäristi muistan tämän saman esikoisemme alkuraskaudesta.
*Todella väsynyt ja voimaton olo
*Herkistyn ja suutun nopeampaa
*Välillä vähän ahdistaa
*Kahvi ei enää uppoa
*Naama aivan täys finnejä ja tosi huonossa kunnossa muutenkin

Tämä ei tunnu vielä millään tapaa todelliselta. Toisaalta noi oireet saa kyllä tuntemaan että jotain siellä ainakin on tapahtunut, toivottavasti näin jatkuukin. Toisaalta taas ehkä se varhaisultra on se etappi mitä odottaa, ennen kun uskaltaa toivoa mitään. Siihen on kaksi päivää vielä, huomaan että miehenikin on vähän hermostunut ja jännittynyt.

Mun oli pakko tehdä vielä edellisen postauksen jälkeen raskaustesti, koska oli niin epätoivoinen olo. :D

Ihan hullua, kun ennen sitä testiä on käännellyt ja väännellyt ja nyt heti kun sen pissaan upotti ni tuli molemmat viivat yhtä vahvoina. Itseasiassa testiviiva oli vähän jopa tummempi. En ole vieläkään kertonut raskaudesta kun kahdelle, jotka tiesivät siirrosta. Toiselle en olisi kertonut, ellei olisi muistanut koska siirto oli joten oli vähän pakko. :D

Toivottavasti varhaisultrasta tulisi onnellisia kuulumisia. <3

Rv 6+1 Pelottaa

Mua pelottaa ihan kamalasti. Välillä tulee tunne että kaikki ei ole hyvin, se tulee myös uniini. Tytöstämme pahoinvointi ja oksentelu alkoi tosi hurjana heti 5-6 viikolla. Nyt mennään "jo" 6+1 eikä mitään oksetusta tai kummallista ole. Ainoat oireet ovat väsymys, suun kuivuus ja painavat ja kipeät rinnat.
Menkkakipuja on myös tuntunut alaselässä ja munasarjoissa eilen ja tänään, ne saavat todella huolestumaan. Mä en pysty nauttiin tästä yhtään, koska pelkään kuollakseni että kaikki ei ole hyvin. Eikös 6+ viikot ole yleensä pahimpia pahoinvointeineen? Olen pystynyt syömään normaalisti eikä ole hajuällötyksiä. Mua ei kukaan ota ultraan, vaikka tuntuu että lamaannun tähän pelkoon. Mitä jos siellä ei näy mitään? Mitä jos siellä ei ole sykettä? Kuinka mä selviän siitä.

Rv 5+6

Huomenna vaihtuu seitsemäs raskausviikko. Kuvotus ja vellominen on löytänyt luokseni. Myös valtava väsymys, saatan torkahdella sohvalle jos siihen vaan asetun istumaan. Eilen mieheni teki mainoskatkolla itselleen ja mulle sämpylät, niin olin siinä välissä nukahtanut :D

Varasin Ovumiasta varhaisultran tasan viikon päähän. Mua pelottaa se todella paljon, melkein mietin pitäisikö perua se. Pelottaa ettei siellä ole mitään tai että saan syytä pelolle ja tuskalle. Tämä on niin hauras salaisuus vielä <3

Vappumme meni aika rauhallisesti. Kävimme perheen kesken syömässä ja herkuttelimme kotona saunoen. En ole kertonut tästä edelleenkään kun omalle äidilleni (pakosta) ja yhdelle ystävälleni, ihan vaan koska hän tiesi siirrosta. En edes parhaille ystävilleni. En tiedä miksi en vaan vielä halua. Katsotaan nyt miten tämä tästä etenee.