Eilen oli jännä päivä, kerroimme pienelle tyttärellemme että hänestä tulee (toivottavasti) isosisko. Hän oli ensin ihan ihmeissään ja kysyi:" mistä tiedät, koska se on tullut mahaan, miksi en näe sitä "<3 Hänellä oli liuta kysymyksiä ja hän halusi kuulla pienen sydänäänet. Sitten hän vain hymyili ja kysyi saako pussata vauvaa. Hetken päästä hän sanoi että ihan tyhmä ja ruma vauva. Mietin, että se oli osa hänen käsittelyään. Siitä 2 min päästä hihkui ja iloisesti sanoi että "äitin masussa on vauva, minä haluan hoitaa sitä. Voin jakaa sen kanssa leluja ja työntää nukkeni rattaissa" :D Illalla söimme herneitä, niin hän yhtäkkiä tuli kiinni muhun ja sanoi että äiti olen niin onnellinen että sun mahassa on vauva. Tossa vauvallekkin henneitä<3
Aamulla tyttö heräsi ja tuli viereeni. Sanoi heti että huomenta äiti ja vauva, halusi taas pussata. Kysyi, että koska se oikein syntyy ja saako hän nähdä sen sitten heti. Syötyämme aamupalaa, hän kysyi saisiko tehdä vauvallekkin ruokaa ja aikoo kuulemma vaihtaa pissa- ja kakkavaipat.
Musta toi lapsen aito ilo ja kiinnostus on ihanaa. Se, että hän vaan ajattelee että se vauva varmasti tulee meille osaamatta pelätä. Mulla on paljon työtä itseni ja lapsettomuusvarjoni kanssa, koska mun tekisi kokoajan mieli sanoa että JOS tulee, mutta enhän mä voi sanoa. Kyllä mä sanoin tytölle, että ikinä ei voi tietää meneekö kaikki hyvin mutta toivotaan parasta. Mun on tosi vaikea vastata tytölle, että talvella meille voisi syntyä vauva. En uskalla sanoa sitä ääneen ja sen ääneen sanominen herättää mussa ahdistusta ja pelkoa. Uskon kuitenkin että nämä ovat normaaleja tunteita, vaikeaa tuntea iloa ja onnea koska ennen sitä ei pahemmin tässä asiassa ole ollut.
Haluan uskoa että meille syntyisi talvella vauva. Voi miten se ajatus on niin outo ja hauras vielä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!