perjantai 13. huhtikuuta 2018

pp 2

Tänään on pp 2 eikä mitään ihmeellisiä tuntemuksia ole. Eilen klo 17 maissa viilteli alamahaa ja vähän oli menkkamaista kipua, mutta ei sen kummempaa. Lugesteronhan aiheuttaa myös kaikenmaailman viiltelyitä. 

Tää lapsettomuushoitorumba on kyllä semmosta tunteiden vuoristorataa, että halleluja! Eilen olin toiveikas ja tänään tuntuu että jos se olisi kiinnittynyt, niin olisi ollut enemmän tuntemuksia. Tänään ei ole kovin toiveikas olo, mutta toisaalta ei epätoivoinenkaan. 
Mainitsin eilen tekstissäni, että pistin Ovitrelleä vääränä päivänä, mutta onnekseni tänään uudestaan katsoessani pistelysuunnitelmaa olin katsonut tätä viikonloppua. Eli ihan oikein oli mennyt :D Huomenna sitten pistellään taas. 

Olen varmistunut siitä, että jos tästä ei tärppää niin pidetään ainakin kuukauden tauko. Olen taas diettaillut vähäkalorisella (800-1200Kcal/pvä) ja koitan saada kroppaani puhtia taas tällä dietillä. Jos sen saisi vaikka ovuloimaan itse tauolla? Se olisikin ihme ja riemuvoitto. Maanantaina aloitin ja nyt on vähän vajaa pari kiloa nesteitä lähtenyt. Paino on mulla lähtenyt tippumaan aina tosi hyvin tommosilla niukkakalorisilla dieteillä, mutta nämä hormonilääkkeet jonkun verran jarruttelee sitä koska esim. Lugethan kerää hurjasti nestettä. 

Mulla on ihan täys työ muistaa kaikki päivässä otettavat nappulani. Aamulla otan Thyroxin 1tbl, D- vitamiinia 100mg, Foolihappoa 800mg, Metforminia 1 gramma, pistospäivinä Ovitrelle, Lugesteron 4 tbl/pvä. Eilen meni vielä Gonapeptyl. Pistän kaikki piikit nykyään muuten itse. Toi Gonapeptyl on todella inhottava pistää, pitää oikein painaa että menee ihon läpi vrt. Ovitrelle & Gonal-F on todella teräviä pikkupiikkejä ja uppoo kun veitsi sulaan voihin. :D 
Olen lukenut paljon Amerikkalaisia IVF foorumeita ja siellä vannotaan tuoreen ananaksen nimeen siirron molemmin puolin. Olen ottanut senkin käyttöön. En tiedä miksi, mutta noissa ulkomaisissa IVF ryhmissä onnistumisprosentit tuntuvat olevan paljon suurempia kun täällä meidän kotimaassamme. Ihmiset oikeesti menee sillä fiiliksellä hoitoihin, että nyt saamme lapsen ja uskaltavat luottaa siihen. Se on ihailtavaa, mutta kaikkien pettymysten jälkeen itseni on vaikea koittaa olla luottavainen koska pelko on niin suurta. 

PS. Laitoin tarinamme lyhyesti Simpukkayhdistykseen, kun etsivät haastateltavia lapsettomuusaiheeseen. Se oli aika rohkea veto, mutta tein sen pienellä jänistysvaralla :D

Mukavaa viikonloppua<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!