maanantai 11. kesäkuuta 2018

Rv 11+5

Perjantaina oli meidän np ultra. Vauva oli kasvanut ihan kamalasti ja se oli jo ihan ihka oikean vauvan näköinen. Mua jännitti tosi paljon, mietin jopa että olisi tehnyt mieli perua koko ultra. Viimein kun pääsimme huoneeseen oli vastassa aika kylmän oloinen kätilö. Tämä oli niin liukuhihnatyötä hänelle, mutta en antanut sen lannistaa. Kyyneleen valuivat poskillani kun vauvamme ilmestyi näytölle. Ensin hän oli hyvin rauhallisesti siellä, että saimme otettua mitat hyvin. Sitten kätilö alkoi herättelemään ja siellä se pieni ihme sätki oikein kunnolla :D

Kätilö ei saanut mitattua kunnolla niskaturvostusta ja sanoi että ultrataan vielä alakautta. Mua rupes naurattaan ja sanoin että apua en oo varautunut tähän :D Sieltä kautta onnistui ja niskaturvotus oli 0,5. Vauvan syke oli 164.

Paha olo vaivaa edelleen. Eilen illalla ihan yhtäkkiä omenaa syödessä juoksin vessaan ja oksensin kaikki vaivalla syömäni omenat ja päärynät. Höh :(

Kuvissa pieni ihmeemme pitkine koipineen :D <3

2 kommenttia:

  1. Voii ihana pieni siellä köllii :) ❤️ onneksi olkoon hyvistä ultrakuulumisista! P.S. Mä edelleen veikkaan poikaa ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!