perjantai 10. elokuuta 2018

20+2 Rakenneultra

Eilen oli pelkäämäni rakenneultra. Keskiviikko meni kovassa pelossa ja stressissä. Mulla oli tosi huono olo, päätä särki ja kädet olivat ihan hikiset. Yöllä en nukkunut paljoa ja heräsin jo klo 5.

Aamulla sain syötyä vähän ja juotua kahvia. Olo oli hermostunut ja stressaantunut. Veimme tyttäremme päiväkotiin ja suuntasimme kohti Terveystaloa. Siellä istuimme odotustilassa jonkun aikaa, olimme etuajassa ja aikamme oli vielä vähän myöhässä. Vieressäni istui todella todella laiha nainen joka oli vaan luuta ja nahkaa. Hänen mahansa murisi kokoajan ahdistavasti, mietin että miksi sinä hyvä ihminen teet tuon kropallesi. Kyseessä ei siis ollut edes nuori nainen, vaan vanhempi. Mietin, mitkäköhän asiat ovat hänen elämässään johtanut siihen että hän näännyttää itsensä pelkäksi luuksi. Kaikkea sitä tulikin miettineeksi siinä, kun odotusaika tuntui pitkältä.

Kätilö kutsui meidät sisään. Hän kyseli vointia ja kerroin paljonko pelkään. Hän oli tietoinen hoidoistamme ja kyseli mitä kaikkia hoitoja olemme läpikäyneet. Kerroin listan ja hän totesi, että on teillä aika matka takana. Kätilö oli eri kun viimeksi, onneksi <3 Ihana, lämmin ja rauhallinen.

Aloimme ultraamaan, vauva painoi 333g ja laittoi kättään naamalle kokoajan. Mä itkin. Kyyneleet valuivat ihan suoranaan kokoajan. Kätilö kertoi kokoajan mitä tekee ja sanoi, että jos on hetken hiljaa niin älkää pelästykö hän vaan keskittyy mittoihin. Viimeisenä kätilö katseli napanuoran virtauksia ja suonia, vauva ei meinannut millään näyttää napanuoraa. Totesin, että sitten kun kaikki tärkeimmät on nähty niin meille saa kyllä kertoa myös sukupuolen. Kätilö etti vielä hetken hyvää näkymää napanuoralle, mutta totesi että katsotaan välissä jos hän näyttäisi sukupuolensa. Vauva oli vitsikkäällä tuulella, koska meni jalat ristiin ja vielä istui niiden päällä :D Kätilö totesi, että ompas hänellä nyt vaikea asento. Ajattelin mielessäni ettei eii, näytä nyt pliis. Nousin seisomaan hetkeksi ja kävelin huonetta ympäri. Sitten uudestaan. Kätilö sanoi, että ei täällä mitään kyllä näy ja hän aiemmin jo katsoi että näyttäisi kyllä siltä ja siltä. Sitten hän sai näkymän ja sanoi että kyllä tämä on tyttö. Mut valtasi onni, kiitollisuus ja helpottuneisuus. Näin sen pitikin mennä. Oon niin kiitollinen, terve pieni pikkusisko. <3 
Jännä, mutta mulla oli alussa ihan poikaolo. Siis ekoilla viikoilla, mutta nt ultran jälkeen tunsin jännän yhteyden heti ja tunsin sydämessäni että hän on tyttö. <3 <3 En voisi olla onnellisempi juuri nyt.
Ainoa asia mikä jäi mietityttämään, oli se että istukkani oli kuulemma alhaalla ja jos se ei nouse niin ainoa synnytystapa on sektio. Siitä hän teki lähetteen ja ultra on uusiksi 30 vkolla.

2 kommenttia:

  1. Oii pikkusisko! Ihanaa ❤️ ja tuo istukkakin ehtii vielä hakea paikkaansa :) Nyt on puolivälikin jo saavutettu! Ihanaa loppuodotusta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vaan hymyillyt ton ultran jälkeen. Tuli niin helpottunut ja onnellinen olo <3 Kiitos <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!