Mua pelottaa ihan kamalasti. Välillä tulee tunne että kaikki ei ole hyvin, se tulee myös uniini. Tytöstämme pahoinvointi ja oksentelu alkoi tosi hurjana heti 5-6 viikolla. Nyt mennään "jo" 6+1 eikä mitään oksetusta tai kummallista ole. Ainoat oireet ovat väsymys, suun kuivuus ja painavat ja kipeät rinnat.
Menkkakipuja on myös tuntunut alaselässä ja munasarjoissa eilen ja tänään, ne saavat todella huolestumaan. Mä en pysty nauttiin tästä yhtään, koska pelkään kuollakseni että kaikki ei ole hyvin. Eikös 6+ viikot ole yleensä pahimpia pahoinvointeineen? Olen pystynyt syömään normaalisti eikä ole hajuällötyksiä. Mua ei kukaan ota ultraan, vaikka tuntuu että lamaannun tähän pelkoon. Mitä jos siellä ei näy mitään? Mitä jos siellä ei ole sykettä? Kuinka mä selviän siitä.
Tuo alkuraskaus on vaan jotain niin kamalaa epätietoisuuksineen, mutta täytyy vaan koittaa muistaa, ettei yksikään raskaus ole täysin samanlainen, joten on parempi vain elää päivä kerrallaan ja olla onnellinen jokaisesta uudesta päivästä raskaana :) Jospa teille onkin tulossa poika, kun kuvotus ei ole tällä kertaa niin paha ;) Vielä se paha olokin sieltä pääsee yllättämään ja odotat jo sitä päivää, että se loppuisi :D Tämän täytyy olla nyt se sitkeä sintti, jonka te saatte syliin asti <3 Jaksamisia!
VastaaPoistaNiin on, ei oikein voi kun toivoa ja tehdä sata testiä varmistaakseen ettei viiva katoa. Mäkin mietin tota, että jospa sukupuoli oikeesti vaikuttaa tohon pahoinvointiin? En tiedä :D Toivottavasti kaikki vaan olisi hyvin, millään muulla ei ole väliä <3 Kiitos <3
Poista